Elämää opistolla

​

Olen Viola, opiskelin koirakympillä lukuvuonna 2017 - 2018. Koirakympillä ollessa meillä oli viikossa yhteensä kuusi tuntia kennelaineita. Muilla oli silloin joko ratsastusta (ratsastuskympit) tai kuvaamataitoa. Keväällä järjestimme KevätKoira -tapahtuman, joka oli 14.4.18. Suurin osa keväästä kului ainakin meillä kenneleillä sen suunnitteluun ja toteuttamiseen.

​

Minulta on usein kysytty, että millaista on elämä opistolla koiran kanssa? Samankaltaista kuin kotonakin, koiran ulkoiluttamista, ruokkimista, leikittämistä ja kouluttamista. Kaksi kertaa viikossa kenneltunneilla vietetään aikaa välillä koirien kanssa ulkoillen, kokeillen erilaisia harrastuksia koiran kanssa, tai opiskellen koiran hoitoon liittyviä asioita.

​

Onko koiran kanssa eläminen opistolla helpompaa kuin kotona? Ei. Tai riippuu tietenkin että millaista kotona on. Opistolla oleminen ei ole helpompaa, se vain on mukavampaa. Oli ihana herätä, avata verhot ja nähdä ensimmäisenä puhdas jäinen järvi ja onnelliset linnut odottelemassa kevättä sirkutellen. Oli ihana käyttää koira aamulenkillä metsässä, päästää se onnellisena juoksemaan vapaampaa. Oli ihana olla opistolla!

​

Miksi päätin mennä kymppiluokalle? Minulle ylä-aste oli keskivertoa rankempi, enkä ollut vielä sen jälkeen valmis menemään lukioon. Tarvitsin välivuoden. Arvosanat minulla oli peruskoulun loppuessa ihan hyvät, olisin päässyt siihen kouluun mihin halusin, mutta en pystynyt siihen. Opistolla kasvatin itseäni. Huolehdin nukkumaanmenosta, koulujutuista sekä koirasta. Se oli palkitsevaa. Tällä pyrin olemaan valmis seuraavan  syksyn uuteen kouluun ja kestämään siitä syntyvän stressin.

​

Miten pystyn huolehtimaan huoneen kunnosta, tai ylipäänsä pysyin hengissä? Tunnetusti teinien huoneet lähentelevät kaaosta. Opiston painajaismainen siivous-torstai piti pahimmat sotkijatkin kurissa. Oli luututtava lattia, imuroitava, pyyhittävä tasot ja järjesteltävä tavarat. Sellaiset säännöt auttoi arjessa. Alkuun huoneen siistinä pitäminen oli vaivalloista. Nyt se on kuitenkin itsestään sujuvaa rutiinia. Jos söit huoneessa, tiskasit heti käytön jälkeen, jos et halunnut torstaille kattoon ulottuvaa tiskivuorta.

​

Vapaa-ajan vietimme usein huoneella pelaten kännyköillä ja illalla menimme pelaamaan jotain liikuntasaliin rantarakennuksen. Elämä oli rentoa ja rauhoittavaa. Mieli lepäsi ja niinhän se menee, että nukkuu hyvin siellä missä on muutenkin hyvä olla. Nukkuminen oli kuin laittaisi rahaa pankkiin. Oli ihanaa kääriytyä peittoon, sammuttaa valot ja tietää heräävänsä sieltä missä voisi viettää loppuelämänsä.

​

Opisto opetti asioita, joita tulet myöhemmin varmasti tarvitsemaan. Opistolla sinusta tulee itsenäinen ja onnellinen.

​

Viola Jokela

​

(Viola opiskelee tällä hetkellä lukiossa)